Eh, no empä oo saanu paljoa päivitettyä. Sen sijaan oon saanu:

- tehtyä opinnäytetyön. Ja kaikki rästityöt, tentit ja paperihommat. Virallisesti siis valmistun restonomiksi 25.5.2012
- tehtyä töitä, n. 10h viikossa. Mutta en vielä löytäny oman alan hommia. Harmittaa, ja mietin, että pitäisikö taas karata Ranskaan kesäksi.
- lisättyä titteleitä. Toimin Oieissa tänä vuonna sekä tiedottajana että jäsenvastaavana. Nämä hommat on teettäny enemmän töitä, ko mitä oisin olettanu ja voisin tehä vieläkin enemmän, mutta mukavaa on ollu. Oon lisäksi opettelu moderoimaan mm. kaikkea, ja nautin siitä vallasta, minkä oon saanu.
- opeteltua soittaan lisää bodhrania ja tanssimaan enemmän ja paremmin irkkuja.
- alotettua laulamisen uudestaan, kun perustettiin semmonen muutaman hengen epämuodollinen a cappella -ryhmä.
- pienennettyä farkun kokoa (yhdellä numerolla). Jee \o/
- työnnettyä itteni mukaan kirjoittamaan erästä fantasiamajatalopeliä, josta voi tulla ihan hyvä peli. Nyt pitäis äkkiä saada kirjoitusvaihde silmään.
- käytyä viime viikonloppuna historiallisten tanssien kevätleirillä, josa oli taas huippua. Laa~

Ensi viikonloppuna tänne tulee irkkutanssin opettaja pitämään master class:ia, ja pelottaa jo nyt, miten jalat jaksaa. Ja kohta on jo kesä ja oon taas vuoden vanhempi.

Ompa ollu pitkä tauko. Jostain syystä halusin ensin päivittää viimeisen päivityksen Ranskan blogiin, ennenko kertoilisin asioista Suomessa, mutta sekin jäi. Kun palasin Suomeen, oli ihan absurdi olo. Ekan viikon ajan odotin koko ajan, että milloin lähdetään takaisin töihin Ranskaan. Siellä oli myös todella paljon kivempaa nyt kuin kesällä - ehkä siksi, että tunsi jo suuren osan työporukasta ja työn tekeminen oli helpompaa, koska oli jo rutinoitunut siihen. Jotenkin ne kolme kuukautta, jotka ehdin elää Suomessa ennenkuin palasin Pariisiin, tuntuivat pyyhkiytyvän kokonaan pois.

Maan pinnalle minut kuitenkin repäisi aika tehokkaasti Oulun Ylioppilasteatterin näytelmä Inishmoren luutnantti. Oon kyllä todella onnellinen, että lähdin siihen mukaan. Koska en käytännössä osannut ollenkaan soittaa bodhrania ennen tätä projektiota, se tarjosi äärettömän hyvät puitteet reenata ja tulipahan ehkä jotain siitä soittamisesta opittuakin. Lisäksi siihen näytelmään ja etenkin työryhmään jotenkin kasvoi niin kiinni, että kun varsinainen esityskausi loppui, ei oikein tiennyt, mitä tehdä.

Enkä vieläkään oikein tiennyt, mitä tein. Ilmeisesti rupesin uhraamaan taas lisää aikaa irkkutanssille ja kiroilin koko ajan mielessäni opinnäytetyötä. Eilen sain vihdoin ja viimein puserretua kirjalliseen muotoon sen kaikista inhottavimman osuuden siitä, ja lähetin sen opettajille arvioitavaksi. Toivon, että kovinkaan paljoa ei siihen enää työtä tarvitse upottaa.

Mutta aika kuluu kuitenkin, vaikka tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaan. Täällä me vaimon kanssa kahdestaan pidetään huusholli pystyssä, kun mies lähti Venäjälle, ja on kyllä suoranaisesti ihan huippua asua tämmösessä paikassa ja tehä just sitä, mitä huvittaa (paitsi ikävät velvollisuudet, kuten koulu. Niitä oon hoitanu, vaikkei ois huvittanu). Kavereita ja harrasteita on. Jos sais vielä paperit ulos koulusta ja jonkun palkkatyön, niin elämä olisi varmaan ihan täydellistä.

Ja sen sijaan keskittyä kirjoittelemaan taas tänne:

Joulu Pariisissa.

Rakas päiväkirja,

- uutin yhteen Leena-sanin ja Jarkko-saman kanssa. Elämäni on yhtä aasiaa kotona.
- Teen intensiivisesti opinnäytetyötä, ja mietin hiljaa mielessäni, että eikai sitä näin helposti ammattikorkeasta valmistuta. Ehkä valmistun, ehkä en.
- Opettelen soittaan ylimääräisellä vapaa-ajallani bodhrania, eli sitä irlantilaista rumpua.
- Meni tänään pasmat sekaisin, kun Disneyland lähetti kirjeen, että tuu jouluksi töihin. Tämä opinnäytetyön tekeminen aiheesta on muutamana kuluneena päivänä nostanut mieleen lähinnä kaikki tosi mukavia juttuja Ranskasta, ja oon sanonu jo useampaan kertaan, että haluan sinne takasin. Että kattoo nyt.

Hei kaikki, olen Suomessa.

Saavuin kotiin silloin 6.9. ja olen siitä asti asunut Raahessa, omassa vanhassa huoneessani. Välillä olen käynyt Kuopiossa hoitamassa asioita ja Oulussa viettämässä aikaa larppaajien kanssa. Lisäksi yrittänyt paikallistaa omaisuuttaan varastosta, saunasta ja nurkkakaapista, ja pesukone on laulanut, koska varaston haju on tarttunut vaatteisiin.

Maanantaina käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus. Olemme jo ensi viikolla ilmeisesti kaikki uudessa kodissamme, Leenan ja Jarkon kanssa, leikkimässä perhettä. Kommuunista toiseen vie tie, mutta sehän on vain hauskaa. Nyt kun olen jo hieman toipunut siitä, mistä edellisessä päivityksessä kerroin.

Lisäksi ärsyttää, koska Disneyland lähetti pyynnöistä ja ohjeista huolimatta viimeisen palkan kahtena shekkinä kotiin. Vein ne pankkiin kohta kaksi viikkoa sitten, mutta rahaa ei näy eikä kuuluu, koska ilmeisesti shekit käyvät mutkan Ranskassa. Jippii, kehityksen riemukulkua.

Viime viikonloppuna oli Oiein 15-v gaala ja tulevana viikonloppuna on irkkufestarit, jonne olen mennyt ilmoittautumaan tanssikurssille. Toisaalta olen varmaan ihan liekeissä siellä, mutta pelottaa, etten kykene tanssimaan, koska en oo reenannu koko kesänä, ja lisäksi ressaa tämä muutto, koska sänky ja kirjoituspöytä on edelleen Kuopiossa. Töitä ei ole ja opinnäytetyölläkin alkaa olla kiire.

Toistampa tässä joutessani itseäni:

1. En kirjottele tänne kesällä, koska oon keskittäny kaiken blogailun tähän Disney-tarinakirjaan, jota kirjotan sen aikaa, ko oon Ranskassa.
2. Otan edelleen vastaan korttitoiveita. Jätä osoite (oikeasti, koska jätin vanhan osotekokoelmani Suomeen). Kerro mahdolliset toiveet kortin ulkonäöstä (esim. Disneytä vai Pariisia vai jotain randomia).

Kiitos.

Nyt tulee varmaan viimeinen merkintä Annikintieltä, ellen tule tänne kyläilemään myöhemmin. Ei voi sanoa, että kämppä olisi tyhjä, sillä kampetta on noin jokaisella pinnalla, mihin sitä on voinut laskea. Tänään sen pitäisi tästä kuitenkin hävitä, samoin kuin minun.

Eilen oli myös meidän irkkutanssiesitys, joka varmaan myös jäi miun viimeiseksi. Samalla heitettiin hyvästi muutamalle tanssijalle, joiden kanssa ei varmaan nähdä enää. Kiitos tästä ajasta, mukavaa oli.

Ranskaankin on enää 4 päivää. Olen tavattavissa Oulussa 1. päivä, jos halluutte nähä (lue täältä lisää).

Sitte kaks asiaa:
1. Otan vastaan korttitoiveita. Jätä osoite tai kerro ettei se ole muuttunut. Kerro mahdolliset toiveet kortin ulkonäöstä (Disneytä vai Pariisia vai kenties Helsinki-Vantaata). Ala odottelemaan korttia elokuussa.
2. Todennäköisesti en enää päivittele tätä blogia niin paljoa kesän ajalta, vaan tuun kirjottaan matkablogia, jota ootte tervetulleita seuraamaan.


Nii että hauskaa kesää vaan kaikille!

Hammas on melkein kokonaan parantunut. Eilen sitte reenaamaan pelolla, koska ei oo tullu hirveesti tehtyä viimesen kahen viikon aikana. Ja olinkin ihan lopussa jo kättelyssä ja meni semmoseksi väsykätinäksi vähän koko reeni. Mutta tulipahan tehtyä. Ja ens viikolla sitte hauskempaa, ko oon ite sijaisopettajana ja tanssataan myös historiallisia.

Tulin Raahesta takasin eilen. Raahessa ei ollu paljoakkaan uutta, mutta Oulusa kävin avaamassa terassikauden Kauppuri 5:ssä, pehmiskauden rannassa, sekottamassa tanssijoita Oiein streffien historiallisten tanssien harkoissa ja sitte lopulta käytiin kattomassa stimuloiva larppaajaleffa, Sucker Punch. Jonka soundtrackki muuten on aika kova.

Nyt edessä on eka vappu, ko voisin pistää ylioppilaslakin päähän ja lähtiä viihteelle. Siis ei töitä, mitä tämä on? Pittää keksiä jotaki hienua vapputekemistä.

Ottivat sitte yhen viisauenhampaan pois keskiviikkona ja vieläki ärsyttää. Jälkimainingit ei oo ollu yhtään niin pahat ko ootin, vaikkakin söin oikiastaan vasta eilen ekan kerran oikiaa ruokaa. Mutta sitä ite poistua varten pistivät kolme kertaa lissää puudutusta nii olin ihan sekasi heti operaation jälkeen, ja kun puudutusaine nousi poskea pitkin ylös, näin kaiken kahtena.

Tulin sitte Raaheen patsastelemaan pääsiäiseksi ja oonki täälä varmaan seuraaviin reeneihin asti. Että hyvvää pääsiäistä.

Hii.

Jyväskylässä siis historiallisten tanssien kevätleiri ja tanssittua tuli semmoset 15h. Uusia tansseja kertyi mukaan kolmisenkymmentä, mutta mainittakoon, että esimerkiksi lauantaina osallistuttiin työpajaan, jossa väännettiin yhtä ja samaa tanssia kaksi tuntia (eikä vieläkään suju :D).

Oli mukava, kun tällä kertaa oli "omia kavereita" mukana, vaikka nyt ehkä tuli turistua vähemmän uusien tuttavuuksien kanssa, kuin edellisellä kerralla. Mutta ei se mitään. Lauantaina nimittäin oli erään työpajan jälkeen semmoinen tunne, että rakastan tätä touhua koko sydämestäni. Aivan mieletön fiilis.

Ei mulla muuta. Huomenna viisaudenhampaan poisto. Yhyy.